Aurinko.html |
| | | ca | | | de | | | en | | | es | | | fr | | | it | | | nl | | | no | | | pl | | | pt | | | ru | | | ro | | | fi | | | sv | | | tr | | | vo | | |
| |  |
 |
|
| Ominaisuudet | |
| Keskietäisyys Maasta | 149 597 871 km |
| Näennäinen kirkkaus | −26,8m |
| Absoluuttinen kirkkaus | 4,8M |
| Fyysiset ominaisuudet | |
| Spektriluokka | G2V |
| Väri-indeksi B-V | 0,65 |
| Päiväntasaajan halkaisija | 1 392 000 km 109 × Maa |
| Säde päiväntasaajalla | 696 000 km |
| Pinta-ala | 6,09×1012 km² |
| Tilavuus | 1,41×1027 m³ |
| Massa | 1,9891×1030 kg 333 400 × Maa |
| Painovoiman aiheuttama putoamiskiihtyvyys pinnalla | 274 m/s² |
| Mikroturbulenssi (pyörteisyys) | 1,20 ± 0.05 km/s |
| Valovoima | 3,827×1026 W |
| Kierto ja pyöriminen | |
| Pyörähdysaika · päiväntasaaja · 30. leveysaste · 60. leveysaste · 75. leveysaste |
27 vrk 6 h 36 min 28 vrk 4 h 48 min 30 vrk 19 h 12 min 31 vrk 19 h 12 min |
| Kiertoaika Linnunradan keskustan ympäri |
226 000 000 v |
| Fotosfäärin koostumus | |
| Vety Helium Happi Hiili Rauta Neon Typpi Pii Magnesium Rikki |
73,46 % 24,85 % 0,77 % 0,29 % 0,16 % 0,12 % 0,09 % 0,07 % 0,05 % 0,04 % |
Aurinko on Maata lähin tähti. Auringon ympärille syntyneet planeetat ja muut kappaleet muodostavat aurinkokunnan. Aurinko on tyypillinen tähti, jolla ei ilmeisesti ole mitään poikkeuksellisia ominaisuuksia.[1] Auringon perinteisiä suomalaisia nimiä ovat myös Päivä, Päivyt ja Päivänkehrä.[2] Pienellä alkukirjaimella kirjoitettaessa aurinko on yleisnimi omalle tähdellemme, mutta sitä käytetään myös muista tähdistä.
Sisällysluettelo |
muokkaa Auringon elinkaari
Aurinko syntyi noin 5 miljardia vuotta sitten, ja noin 5 miljardin vuoden kuluttua sen energiavarat loppuvat.[3] Se kirkastuu hitaasti, ja tämän seurauksena myös maapallo lämpenee, tosin yhtä lailla hitaasti. 900 miljoonan vuoden kuluttua Auringon ollessa 5,5 miljardin vuoden ikäinen arvioidaan maanpinnan keskilämpötilan ylittävän Maan nykymuotoiselle elämälle kriittisen 30 °C rajan. Miljardin vuoden kuluttua tästä, siis 1,9 miljardia vuotta nykyhetkestä, maapallon meret kuivuvat keskilämpötilan ylittäessä 100 °C. Viimeistään tällöin Maa muuttuu elinkelvottomaksi ainakin nykyisenkaltaisille elämänmuodoille. Viiden miljardin vuoden kuluttua vety loppuu Auringon keskustasta ja se alkaa hitaasti laajentua ja muuttua punaiseksi. Vähitellen Auringosta tulee punainen jättiläinen, joka nielaisee sisemmät planeetat Merkuriuksen ja Venuksen. Maapallo sulaa laavapalloksi, ja osa sen kivikehästä höyrystyy avaruuteen. Samalla Aurinko puhaltaa uloimmat kerroksensa planetaariseksi sumuksi, jolloin keskustassa oleva tiivis ydin paljastuu ja muuttuu myöhemmin valkoiseksi kääpiöksi. Jäljelle jäänyt Auringon ydin jäähtyy lopulta valkoisesta kääpiöstä mustaksi kääpiöksi.[4] Vielä silloinkin Aurinkoa kiertäneet planeetat, mukaan lukien maapallon jo tässä vaiheessa jäähtynyt ydin, kiertävät sitä ikuisessa pimeydessä ja kylmyydessä.
muokkaa Auringon ominaisuuksia
Auringon massaa, sädettä ja valovoimaa käytetään yleisesti yksikkönä muiden tähtien säteitä, massoja ja valovoimia käsiteltäessä.
Aurinkoa on pidetty aikaisemmin pienenä ja suhteellisen mitättömänä tähtenä. Nykyään tiedetään Auringon olevan kirkkaampi kuin 85 % Linnunradan tähdistä, toisaalta suurin osa tähdistä on himmeitä punaisia kääpiöitä. Aurinko ei enää näy paljain silmin suunnilleen 50 valovuoden etäisyydellä.
muokkaa Auringon aktiivisuus
Auringon pinta muuttuu koko ajan. Sen pinnan ilmiöistä tunnetuin on auringonpilkut. Muita pinnalla tapahtuvia ilmiöitä ovat flaret eli roihut, protuberanssit, granulat ja niin kutsutut auringonjäristykset, joita muun muassa ESA:n SOHO -avaruusluotain havaitsi. Aurinko myös virittää Maan lähiavaruuteen niin kutsutun avaruussään. Auringon aktiivisuuden huippukausina esiintyy niin kutsuttuja aurinkomyrskyjä, jotka näkyvät Maassa muun muassa voimakkaina ja laaja-alaisina revontulina ja esimerkiksi Kanadan ja Yhdysvaltain itärannikon pitkien sähkön siirtolinjojen jakeluhäiriöinä.[5]
muokkaa Rakenne
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
muokkaa Ydin
Aurinko on kokonaisuudessaan kaasumainen.
Aurinko saa säteilemänsä energian siten, että vety muuttuu heliumiksi Auringon ytimessä tapahtuvassa lämpöydinreaktiossa. Ytimessä noin 700 miljoonaa tonnia vetyä fuusioituu 695 miljoonaksi tonniksi heliumia joka sekunti. Erityisen suhteellisuusteorian mukaisesti sekunnissa vapautuu noin 5 miljoonaa tonnia energiaa neljän vety-ytimen "pudotessa" helium-ytimeksi, jota vahva ydinvoima pitää koossa.
Tämä energia siirtyy, ensin gamma- ja edelleen röntgensäteilyn kautta ja lopuksi konventointuen (lämpösiirtymisenä) Auringon pinnalle. Ydinreaktiosta (Auringon ytimessä) siihen, kun tämä energia irtoaa valona Auringon pinnalta kuluu noin miljoona vuotta.
Ytimen koko on vajaan kolmanneksen Auringon säteestä. Ytimen lämpötila on 15 miljoonaa astetta.
muokkaa Säteilyvyöhyke
Säteilyvyöhykkeessä ei tapahdu enää ydinreaktioita ja ytimestä tuleva energia siirtyy pinnalle absorboitumalla ja emittoitumalla nousten säteilyvyöhykkeen pintaa kohden, joka on noin 0,8 Auringon säteen kohdalla. Energian siirtyminen on hidasta ja ytimestä pintaan siirtyminen voi kestää kymmeniä miljoonia vuosia.
muokkaa Konvektiovyöhyke
Konvektiovyöhykkeessä energia siirtyy pääosin aineen virtauksen mukana pinnalle. Vyöhykkeen aine virtaa kohti Auringon pintaa. Pinnalla aine jäähtyy ja vajoaa takaisin kohti Auringon ydintä. Virtaukset voi havainnoida jo pienellä kaukoputkella pinnan rakeisuutena eli granuloina (huomioi kuitenkin aiheeseen liittyvät turvallisuusohjeet).
muokkaa Fotosfääri
Fotosfäärissä Auringon aine muuttuu läpinäkyväksi ja se säteilee valon nopeudella kaikilla aallonpituuksilla, etenkin näkyvässä valossa. Fotosfäärin keskimääräinen lämpötila on 5785 K. Siinä esiintyy Auringon magneettikentästä johtuvia auringonpilkkuja, joiden kohdalla lämpötila on huomattavasti alhaisempi.
muokkaa Auringolta suojautuminen
|
|
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
muokkaa Havaitseminen
Aurinkoa voidaan havaita kaukoputkella heijastamalla sen kuva kaukoputken taakse tai käyttämällä himmentävää suodatinta, joka on objektiivin edessä. Aurinkoa ei saa koskaan katsoa suoraan kiikarin tai kaukoputken läpi ilman aurinkosuodatinta, sillä se vahingoittaa näkökykyä. Jopa auringonpimennyksen yhteydessä auringon suora katsominen voi helposti vahingoittaa silmiä. Aurinkoa ei kannata katsoa myöskään aurinkolasien tai sellaisen tummentavan suojan läpi, jota ei ole tarkoitettu Auringon katsomiseen. Auringonpimennystä katsottaessa tulee käyttää tähän tarkoitettua himmennintä tai hitsaajan suojalaseja.
muokkaa UV-säteilyltä suojautuminen
Auringon voimakkaalle UV-säteilylle pitkäaikaisesti altistunut iho palaa, mikä lisää riskiä sairastua ihosyöpään. Palamisalttiutta kuvaamaan on kehitetty UV-indeksi. Myös ihon palamisherkkyys vaihtelee eri henkilöillä. Vaaleilla henkilöillä ihoa suojaavan pigmentin muodostuminen on heikompaa, jolloin on käytettävä korkeamman suojakertoimen omaavia aurinkovoiteita tai valoa läpäisemätöntä suojavaatetusta.
muokkaa Auringon merkitys ihmiskunnalle
Aurinko on maapallon merkittävin energianlähde, joka kasveissa tapahtuvan yhteyttämisen kautta tuottaa melkein kaiken eliökunnan kuluttamasta energiasta. Myös ihmisten fyysinen käyttövoima on Auringosta lähtöisin, sillä kaikki ravinto alkaen kasvikunnasta päättyen ravintoketjun ylimpiin lenkkeihin edustaa varastoitunutta aurinkoenergiaa. Ydinvoimaa lukuun ottamatta kaikki ihmiskunnan kuluttama energia on peräisin Auringon fuusioreaktioista eri väylien kautta.
Aurinko on näyttävä ilmiö kaikkialla maapallolla ja se hallitsee mm. vuorokaudenaikojen vaihteluja. Siksi Auringolla on merkittävä asema eri kulttuureissa ja sitä palvotaan ja on palvottu jumalana muun muassa muinaisessa Egyptissä, Kreikassa, Roomassa, Etelä-Amerikassa sekä Japanissa.
muokkaa Katso myös
- Auringon palvonta
- Auringonotto
- Aurinkokenno
- Aurinkolämmitys
- Aurinkovoima
- Fuusioreaktio
- Uusiutuva energia
muokkaa Lähteet
- ↑ Aurinko Ursa.
- ↑ Kalevala, 49.runo
- ↑ Auringon ja tähtien elämänkaari Ursa: Kirkkonummen komeetta.
- ↑ Auringon elinkaari Särkänniemen planetaario.
- ↑ Auringon aktiivisuuden vaikutus revontuliin Oulun yliopisto, tähtitiede.
muokkaa Kirjallisuutta
- Leon Golub ja Jay M. Pasachoff: Nearest Star - The Surprising Science of Our Sun, suomennettuna: Lähin tähtemme - tutkimuskohteena Aurinko, ISBN 952-5329-37-2, Ursa 2004
- Krauss, Lawrence M.: Atomi: Matka maailmankaikkeuden alusta elämän syntyyn ja siitä edelleen. (Alkuteos: Atom: An Odyssey from the Big Bang to Life on Earth...and Beyond, 2001.) Suomentanut Juha Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2002. ISBN 952-5202-51-8.
muokkaa Aiheesta muualla
- astronetti
- Auringon hiukkaspilvet
- Esitelmä Auringosta
- tietoa auringosta (englanniksi)
- SOHO-luotaimen viimeisimmät kuvat Auringosta (englanniksi)
- Auringon magneettikentän karttoja (englanniksi)
- Nasan pimennyksiä käsittelevä sivusto (englanniksi)
- Nasa SOHO (Solar & Heliospheric Observatory) satelliteFAQ (englanniksi)
- Auringon ääniä (englanniksi)
- Spaceweather.com - avaruussääpalvelu (englanniksi)
| Aurinkokunta |
|---|
| Planeetat ja Kääpiöplaneetat |
 |
| Aurinko · Merkurius · Venus · Maa · Mars · Ceres · Jupiter · Saturnus · Uranus · Neptunus · Pluto/Kharon · Makemake · Eris
|
| Kuut · Meteoroidit · Asteroidivyöhyke · Komeetat · Kuiperin vyöhyke · Oortin pilvi |