Jälleensyntyminen.html



Tiibetiläinen elämänpyörä.

Jälleensyntyminen eli sielunvaellus tai sielunvaellusoppi (metempsykoosi, reinkarnaatio tai samsara) on käsitys, jonka mukaan yksilö syntyy kuolemansa jälkeen uudelleen joksikin muuksi olennoksi, yleensä ihmiseksi. Jälleensyntymisoppi kuuluu moniin uskontoihin. Itämaisista uskonnoista jälleensyntymisoppi kuuluu keskeisesti buddhalaisuuteen, hindulaisuuteen, jainalaisuuteen. World Values 2000 -tutkimuksen mukaan suomalaisista jälleensyntymiseen uskoo noin 15 prosenttia^[1].

muokkaa Jälleensyntymiskäsityksiä

Joissakin suuntauksissa, kuten eräässä kabbalistisessa käsityksessä, ja siitä vaikutteita saaneessa teosofiassa ja myöhemmin antroposofiassa uskotaan,^[2] että ihminen jälleensyntyisi sekä mieheksi että naiseksi.

muokkaa Hindulaisuus

Hindulaisuuden mukaan ihmisellä on yksilöllinen sielu, jonka ruumiillistumaa säätelee karma eli syyn ja seurauksen laki. Hyvät teot elämässä tuottavat hyvää karmaa ja huonot pahaa karmaa, ja nämä vaikuttavat seuraavaan elämään. Tämän käsityksen mukaan ihmisen tietoisuus, jota uskonnoissa kutsutaan sieluksi, saattaa ruumiillistua ihmisen lisäksi myös esimerkiksi eläimeksi. Toimimalla aineellisella tasolla vastavaikutuksena tulee karma, joka johtaa uudelleen syntymiseen materiaaliseen maailmaan, kun taas Krishnan palvojat toimivat henkisellä tasolla kiintymättä aineelliseen joka sitoo tänne ja estää pääsemästä takaisin henkiseen maailmaan, toisin kuin Krsna bhaktoilla, jotka pääsevät takaisin Jumalan luokse.

muokkaa Teosofia

Teosofian mukaan ihmisen kuolevainen persoonallisuus (sielu) on vain osa kuolemattomasta ”korkeammasta minästä” (hengestä). Kuoleman jälkeen sielu puhdistuu kaikesta pahasta (esimerkiksi katolisen kristinuskon kiirastulta vastaavassa tilassa), viettää sen jälkeen jonkin aikaa taivastilassa sekä yhdistyy lopulta henkeen. Tämän jälkeen henki luo karman ehdoilla uuden sielun, joka ruumiistuu ihmiseksi ja niin edelleen. Tätä jatkuu niin kauan, kunnes luotu sielu on sellainen, että henki pääsee ilmenemään siinä täydellisesti. Teosofiassa ajatellaan, että ihminen jälleensyntyy sekä mieheksi että naiseksi.

muokkaa Buddhalaisuus

Buddhalaisuus kieltää sielun olemassaolon (anatman) ja sen takia puhutaankin jälleensyntymästä, eikä sielunvaelluksesta. Buddhalaisuus kiistää sielunvaelluksen käsitteen sellaisena kuin se tunnetaan hindulaisuudessa. Ihmismieli koostuu viidestä erillisestä skandhasta, joista mitään ei voida pitää minuutena. Ihmisen kuollessa nämä skandhat eroavat ja kokoontuvat toisessa kehossa karman mukaisesti.

Oikeastaan ihminen jälleensyntyy elämänsä aikana koko ajan: ihminen muuttuu elämänsä aikana monta kertaa niin ulkoisesti kuin luonteeltaankin. Olit täysin toinen ihminen 10 vuotta sitten ja olet taas eri ihminen 10 vuoden päästä. Jatkuvuus ei pääty kuolemaan. Vertauskuvana käytetään kynttilän sytyttämistä toisen kynttilän liekillä. Se ei ole sama liekki, mutta jatkumo kuitenkin on.^[3]

Buddhalaiseen kosmologiaan kuuluu kuusi olemassaolon tasoa, jonne ihminen voi jälleensyntyä karman lain mukaisesti. Jälleensyntyä voi jumalaksi, titaaniksi, ihmiseksi, eläimeksi, nälkäiseksi aaveeksi (preta) tai helvetinolennoksi. Joitakin näistä olotiloista on jaoteltu edelleen moniin osiin, jotkin buddhalaiset koulukunnat luettelevat kymmeniä erilaisia jälleensyntymän tasoja. Maailmat voidaan nähdä myös mielentiloina. Esimerkiksi jumalten maailma on jatkuva onnellisuuden ja autuuden tila, jossa olento saa haluamansa ja voi hyvin. Kuitenkin kaikki nämä tilat ovat pysymättömiä ja siten miellyttävimmätkin niistä ovat epätyydyttäviä (dukkha).^[4]

Ihminen kiertää jälleensyntymän kierrossa, samsarassa, kunnes valaistuu ja saavuttaa nirvanan. Tämä on buddhalaisen harjoituksen tavoite.

muokkaa Antiikin uskonnot

Varhainen sielunvaellusopin kannattaja länsimaisen ajattelun piirissä oli Pythagoras, jonka kerrotaan myös itse muistaneen aikaisempia elämiään. Pythagoralaiseen oppiin kuului buddhalaisen opin tapaan jälleensyntymien kierrosta vapautuminen henkisten harjoitusten avulla.

muokkaa Juutalaisuus

Juutalaisuudessa jälleensyntymän (gilgul haneshamot) käsite esiintyy Kabbalassa, jossa se ymmärretään ihmissielun kehitysketjuna kohti Jumalaa. Ihminen jälleensyntyy maailmaan niin kauan kunnes hän on oppinut riittävästi ja kunnes hänestä tulee adam kadmon, täydellinen ihminen ja Jumalan kuva. Erään kabbalistisen käsityksen mukaan tähän kehitykseen vaaditaan vähintään kolme "kierrosta" maan päällä (yksi miehenä, yksi naisena ja yksi vapaavalintainen), mutta ihmisiltä kuluu yleensä parikymmentä ihmisikää tähän kehitykseen.

muokkaa Kristinusko

Kristinuskon piirissä käsitys jälleensyntymästä ei ole koskaan saanut merkittävää jalansijaa. Joidenkin mielestä tietyt Vanhan- ja Uuden Testamentin kohdat viittaavat jälleensyntymäoppiin (tärkeimpinä Jer 1:4-5, Matt 11:14, Matt 17:11-13). Nämä voidaan kuitenkin tulkita joko kirjaimellisesti tai vertauskuvallisesti, ja vertauskuvallinen tulkinta on kristillisten kirkkojen opetuksen mukainen. Kirkkoisistä Origenes spekuloi samantyyppisellä jälleensyntymisajatuksella kuin Platon^[5][6] teoksessaan de Principiis. Origeneen platonistinen ajatus sielun pre-eksistenssistä eli olemassaolosta ennen syntymää julistettiin harhaopiksi Konstantinopolin kirkolliskokouksessa vuonna 553 (kohta I).^[7][8][9] Muun muassa katolinen kirkko opettaa katekismuksessaan ekumeenisten Apostolisen ja Nikaian uskontunnustusten sulkevan pois ajatuksen jälleensyntymästä^[10]. Reformaattori Ulrich Zwingli ilmaisi Marburgin uskonkeskustelussa kannatuksensa reinkarnaatio-ajatukselle eli jälleensyntymiselle.

muokkaa Luonnonkansojen uskonnot

Sielunvaellus on kuulunut joidenkin luonnonkansojen käsityksiin. Tällaisia heimoja tutki esimerkiksi antropologi Bronislaw Malinowski Trobriandsaarilla. Asukkaiden mukaan baloma (eli kuolleen henki) tultuaan vanhaksi, menee mereen, kylpee, luo nahkansa ja muuttuu lapseksi eli waiwaiaksi. Merestä se ui naisen kohtuun ja syntyy uudelleen. Kohtuun voi päästä vain jos kohtu on "avattu" eli nainen on kokenut seksuaalista elämää.^[11] Useissa shamanistisissa uskonnoissa ja luonnonuskonnoissa on uskottu myös riistaeläinten sielunvaellukseen. (Katso esim: karhunpeijaiset)

muokkaa Uuspakanuus

Jotkut uuspakanat uskovat jälleensyntymään.

muokkaa Antroposofia

Antroposofian perustaja Rudolf Steiner kutsuu aikaisempien ja myöhempien elämien välillä vallitsevaa riippuvuussuhdetta karmaksi. Kuoleman jälkeen ihminen käy läpi elämänsä vaiheet takaperin ja joutuu itse kokemaan muille elämässään aiheuttamansa tuskan. Edeltävä elämä vaikuttaa Steinerin mukaan seuraavaan esimerkiksi siten, että syntymää edeltävä kuva aiemmin toiselle aiheutetusta tuskasta muuttuu voimaksi pyrkiä hyvittämään aiheuttamaansa. Steiner katsoo, että yksittäisissä tapauksissa jälleensyntymien välinen aika voi vaihdella huomattavasti, mutta että ihminen syntyy yleensä noin 2 100 vuoden kuluessa kaksi kertaa, kerran molemmiksi sukupuoliksi. Tänä aikana maailma on ehtinyt muuttua niin paljon, että ihminen voi kokea siinä kehityksensä kannalta jotakin uutta.^[12] Kehityksen tavoitteena on ihmisen ja ihmiskunnan vapaus, yhdistyminen Kristus-virikkeeseen sekä nouseminen jumalalliseen kirkkaalla tietoisuudella.^[13]

muokkaa Tutkimus

Virginian yliopiston psykiatrian professori Ian Stevenson on dokumentoinut ja tutkinut useita tuhansia väitettyjä jälleensyntymistapauksia, joissa pieni lapsi näyttäisi muistavan edellisen elämänsä^[14]. Stevenson itse sanoo, että tutkimusta tarvittaisiin huomattavasti enemmän, ennen kuin ilmiön todellisesta luonteesta voidaan tieteellisessä mielessä sanoa mitään. Jälleensyntymisestä ei ole tieteellistä näyttöä ^[15].

muokkaa Lähteet

muokkaa Viitteet

muokkaa Kirjallisuutta

• Selin, Risto: Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Ursan julkaisuja 81. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4.

muokkaa Aiheesta muualla

• www.skepsis.fi/ihmeellinen/jalleensyntyminen.html
• Arvostelu kirjasta Reincarnation: A Critical Examination CSICOP:n sivuilla (englanniksi)
• Reincarnation, hakusana teoksessa Skeptic's Dictionary (englanniksi)