Kansalaisyhteiskunta.html



Kansalaisyhteiskunta tarkoittaa yleisimmän määritelmän mukaan kaikkea vapaaehtoisesti järjestäytynyttä inhimillistä toimintaa ja instituutioita, jotka eivät kuulu julkiseen sektoriin eli lähinnä valtioon ja kuntiin. Yleensä myös virallinen voittoa tavoitteleva taloudellinen toiminta jätetään siitä pois. Aatehistoriassa kansalaisyhteiskunnalla on ollut myös muita selvästi poikkeavia määritelmiä.^lähde?

Kansalaisyhteiskunta on ihmisten välinen suhdejärjestelmä, jossa jokainen yksilö rationalisoi oman toimintansa tai suhteensa muihin ihmisiin rajoittamattoman egoismin prinsiipin mukaisesti. Kansalaisyhteiskunta tarkoittaa yksityiseen sektoriin kuuluvia liikkeitä, kuten kansalaisjärjestöjä, urheiluseuroja, liikeyrityksiä, uskonnollisia yhteisöjä ja perheitä. Tosin perheet jätetään joskus jaon ulkopuolelle. Toisaalta usein erotetaan kolmas sektori sekä yksityisestä että julkisesta sektorista.

muokkaa Kansalaisyhteiskunnan käsitteet

muokkaa Anglosaksinen kansalaisyhteiskunta

Anglosaksinen ja saksalaisen perinteen käsityksen kansalaisyhteiskunnasta eroavat suuresti. Englantilaiselle John Lockelle kansalaisyhteiskunta oli tasa-arvoisella yhteisellä sopimuksella tehty luonnonlakiin perustuva kaiken elämän, vapauden ja omaisuuden toimintakenttä. Samoin myöhemmässä anglosaksisessa traditiossa kansalaisyhteiskunta on vapaan ja tasa-arvoisen keskustelun kenttä, jota kautta voitiin kritisoida uhkaavaa valtiota. Locken näkemys syntyi absoluuttisen monarkismin vastustamisen kontekstissa. Taustalla tässä on Thomas Hobbesin negatiivinen vapauskäsitys: vapaus on esteiden poissaoloa. Brittiläiset liberalistit ajoivat vahvasti negatiivista vapautta, jonka tarkoitus oli mahdollistaa järkevä ja tasa-arvoinen keskustelu kansalaisyhteiskunnassa. Valtio nähtiin uhkana tälle rationaalisuudelle.^[1]

muokkaa Hegelin kansalaisyhteiskunta

Saksalaisen Hegelin kansalaisyhteiskunnan käsite oli saanut vaikutteita niin ikään Britanniasta. Hän omaksui Adam Smithin ja myöhemmän (osin myös ranskalaisen) poliittisen taloustieteen edustajien tavan tarkastella yhteiskuntaa käytännön elämän, kuten työn ja vaihdon, näkökulmasta. Aiemmin yhteiskunnan koossapitävänä voimana oli nähty oikeusjärjestelmä. Kansalaisyhteiskunta on Hegelille yksilöiden riippuvuuden järjestelmä. Yksilöt tarvitsevat toisiaan saavuttaakseen käytännön elämän päämääränsä ja tyydyttääkseen tarpeensa. Kaikki eivät kuitenkaan pärjää huonon onnen ja syntyperänsä johdosta ja kansalaisyhteiskunnasta tulee Hegelin mukaan "kurjuuden näytelmä". Kansalaisyhteiskunnan yhtenäisyys ei ole Hegelille vapautta vaan välttämättömyyttä. Poliittisen taloustieteen oppien mukaisesti kansalaisyhteiskunnan sidokset syntyvät ei-tarkoituksellisesti kaikkien tavoitellessa omaa päämääränsä. Vapaus liittyy Hegelillä kansalaisyhteiskunnan sijasta valtioon, joka edustaa kantilaista vapauskäsitystä ollen itselleen toiminnan säännöt asettava subjekti.^[2]

muokkaa Kirjallisuutta

• Hautamäki, Antti et al.: Yhteisöllisyyden paluu. Helsinki: Gaudeamus 2005.

• Wiberg, Matti: Politiikka Suomessa. Porvoo Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-26700-7.

muokkaa Viitteet

muokkaa Aiheesta muualla

• London school of economicsin Center for Civil Society
• Tietoa kansalaisyhteiskunnasta

Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.