Kielioppi.html



Kielioppi on sääntömuotoon puettu kuvaus kielestä. Kieliopin säännöt voivat koskea kielen äänteitä, sanojen taivutusta tai syntaksia eli lauseiden rakentumista. Perinteisen kieliopin historia alkaa antiikin filosofien kielen rakenneteeseen liittyvistä pohdiskeluista. Jo Platon katsoi, että sana on idean aineellinen muoto.^[1] Perinteinen kielioppi ei ota kantaa semantiikkaan, eli sanojen merkityksiin vaan ainoastaan niiden keskinäisiin suhteisiin. Ortografia, eli oikeinkirjoitus liittyy läheisesti kielioppiin, mutta se ei ole kieliopin osa-alue.

Kielioppi voi olla deskriptiivinen, eli pyrkiä neutraalisti kuvaamaan luonnollista kieltä tai normatiivinen, eli pyrkiä sääntelemään kieltä.

Kielioppia tutkii muun muassa lingvistiikka.

muokkaa Suomen kieli ja kielioppi

Suomen kielen kielioppia sekä sanojen merkityksiä erittelee Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Kotus), joka on valtion kielitieteellinen tutkimuslaitos. Kielenhuoltoa harjoittaa Kielitoimisto. Suomen kieliopista ks. erillinen artikkeli Suomen kieli.

muokkaa Viitteet

muokkaa Katso myös

• Kieliopintarkistin

muokkaa Aiheesta muualla

• Suomenkielen kieliopin laaja verkkoversio
• Kotimaisten kielten tutkimuskeskus – kielitoimisto
• Kirjoittajan ABC – Kattava sivusto suomen kielen oikeinkirjoituksesta.

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.