Norja.html

Norjan kuningaskunta (norj. Kongeriket Norge) eli Norja (norj. Norge) on Pohjoismaihin ja Skandinaviaan kuuluva valtio. Se on Ruotsin länsi- ja Suomen pohjoisnaapuri. Sillä on yhteistä rajaa myös Venäjän kanssa. Pinta-alaltaan ja väestöltään varsinainen Norja (manneralue lähisaarineen) on hieman Suomea pienempi ja kolmanneksi suurin Pohjoismaa. Jos Norjan alueeseen lasketaan myös Huippuvuoret ja muut merentakaiset alueet, Norja on pinta-alaltaan Suomea suurempi.

Norjassa on inhimillisen kehityksen indeksin mukaan maailman korkein elintaso yhdessä Islannin kanssa.

muokkaa Historia

Pääartikkeli: Norjan historia

muokkaa Norjan kuningaskunta syntyy ja liittyy unioniin Tanskan kanssa

Pääartikkeli: Tanska-Norja

Norjan kuningaskunta alkoi muodostua viikinkiajalla 800–1000-luvuilla. Norjan kuningassuku sammui vuonna 1387, ja maa päätyi unioniin Tanskan kanssa. Norja jäi Tanskan alaisuuteen vielä senkin jälkeen, kun Kalmarin unioni 1500-luvulla purkautui Ruotsin erotessa siitä.

muokkaa Eidsvollin kansalliskokous ja Ruotsi-Norja

Pääartikkelit: Eidsvollin kansalliskokous ja Ruotsi-Norja

Tanskan päädyttyä Napoleonin puolelle annettiin Norja Ruotsin kuninkaalle suurvaltojen taholta Kielin rauhassa tammikuussa 1814. Ruotsi puolestaan oli menettänyt Suomen 1809 Haminan rauhassa Venäjälle. Norja julistautui itsenäiseksi Eidsvollin kansalliskokouksessa 17. toukokuuta 1814, jolloin Norjalle vahvistettiin myös perustuslaki. Norjan kuninkaaksi valittiin Tanskan kruununprinssi Kristian Fredrik. Tämän muistoksi Norjan kansallispäivää vietetään nykyisinkin 17. toukokuuta. Ruotsi kuitenkin pakotti Norjan personaaliunioniin maiden oltua kahden viikon ajan sotatilassa, mutta maa säilytti kokouksessa määritellyn perustuslakinsa.

muokkaa Norjan itsenäistyminen

Unioni hajosi 1905. Norja julistautui itsenäiseksi 7. kesäkuuta 1905, ja tilanne alkoi kehittyä uhkaavaksi maiden välillä, mutta Ruotsissa nousseen rauhanliikkeen vuoksi Ruotsi pidättäytyi Norjan vastaisista toimista ja tunnusti Norjan itsenäiseksi valtioksi 26. lokakuuta samana vuonna. Norjan hallitus pyysi Tanskan prinssi Carlia kuninkaaksi. Kansanäänestyksen jälkeen parlamentti hyväksyi hänet kuninkaaksi, ja hän otti nimen Haakon VII, joka jatkoi Norjan keskiaikaisten kuninkaiden perinnettä (nimen edellinen kantaja, Haakon VI Maununpoika eli vuosina 1340–1380).

Ensimmäisen maailmansodan aikana Norja oli Ruotsin tapaan puolueeton.

muokkaa Toinen maailmansota

Pääartikkeli: Taistelu Norjasta

Toisen maailmansodan puhjetessa Norja julisti olevansa puolueeton valtio.^[1] Natsi-Saksa valloitti Norjan keväällä 1940 (Operaatio Weserübung). Norjan vastarinta kesti kaksi kuukautta, ja kuningas ja hallitus jatkoivat toimintaansa pakolaishallituksena Yhdistyneessä kuningaskunnassa.^[2] Saksa asetti miehittämänsä Norjan johtoon Nasjonal Samlingin johtajan, Vidkun Quislingin, nukkehallituksen sekä Norjaa valvovaksi valtakunnankomissaariksi Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen Essenin Gauleiterin, Josef Terbovenin. Saksalaiset jäivät Norjaan Saksan länsiliittoutuneille antautumiseen, 8. toukokuuta 1945, asti. Pohjois-Norjaan edenneet neuvostojoukot jäivät kuukausiksi maahan Saksan antautumisen jälkeen.

Sodan jälkeen Norja sai Marshall-apua ja suuntautui länteen.

muokkaa Öljytulot vaurastuttavat Norjaa

Taloudellisesti Norja alkoi vaurastua merkittävästi 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla, kun Pohjanmereltä alettiin pumpata öljyä. Norja kokosi verrattain nopeasti mittavan valtionyhtiösektorin valtiontalouden tueksi, ja maan elintaso alkoi nousta. Vuosien 1974 ja 1979 öljykriisit nostivat öljyn hintaa voimakkaasti tarjoten tulolähteen Norjan nousulle.

Ulkopolitiikassaan Norja on ollut maltillinen Nato-maa suhteessaan Neuvostoliittoon ja Venäjään pyrkien löytämään jälkimmäisen kanssa yhteisiä taloudellisia intressejä Kalottialueella. Maita kuitenkin hiertää ratkaisematon Jäämeren aluejako, jossa molemmilla mailla on poikkeava käsitys merialueen omistuksesta.

Norja luopui Saksasta ja osin Neuvostoliitosta saamiensa kokemusten kannustamana pohjoismaisesta puolueettomuudesta, liittyi NATO:on 1949 ja oli YK:n perustajajäsen. Norjalaiset ovat hylänneet EY/EU-jäsenyyden kahdesti, vuosina 1972 ja 1994.^[3]

EU-jäsenyyden riskinä on nähty sisämarkkinoiden mahdollisesti edellyttämä energiasektorin vapauttaminen mahdollisesti muodostuville energian yhteismarkkinoille, mikä veisi halvan energian ja öljysektorin valtionomistuksen avulla suoritettavalta aluepolitiikalta taloudelliset edellytykset samoin kuin voimaperäisen kansallisen maatalouspolitiikan edellytykset.

EU:n ulkopuolelle jättäytymisen vastapainona Norja toimii aktiivisesti kansainvälisillä foorumeilla rauhanneuvottelijana ja YK:n rauhanturvaamistoiminnassa. Norjan antama kehitysapu suhteessa kansantuloon on maailman suurinta ja monenkeskisintä.

muokkaa Politiikka

Pääartikkeli: Norjan politiikka

Norjan parlamentti eli Stortinget

Norja on perustuslaillinen monarkia, jonka muodollinen päämies on kuningas. Nykyinen kuningas on Harald V. Poliittista valtaa kuninkaalla ei ole. Ylin valta on parlamentilla eli Suurkäräjillä (norjaksi Stortinget), johon valitaan 169 edustajaa 19:stä maakunnasta sekä pääministerin johtamalla hallituksella. Vuoden 2005 Suurkäräjävaalit voitti Työväenpuolue.

Hallituksen muodostamisen ehtona Norjassa on, että enemmän kuin puolet ministeristöstä on kuuluttava Norjan kirkkoon ^[4]).

muokkaa Osat

Pääartikkeli: Norjan osat

muokkaa Norjan läänit

Norja on jakaantunut 19 hallinnolliseen lääniin (norjaksi fylke). Näissä lääneissä on yhteensä 433 kuntaa. Katso myös Luettelo Norjan kunnista. Numero 13 jäi pois 1972, kun Bergen (13) yhdistettiin Hordalandiin (12).

muokkaa Maantiede

Pääartikkeli: Norjan maantiede

Manner-Norja satelliittikuvassa helmikuussa 2003

Norjan kartta

Norja rajoittuu lännessä Norjanmereen, etelässä Skagerrakin salmeen ja pohjoisessa Barentsinmereen. Norjan pääkaupunki on Oslo, muita suuria kaupunkeja ovat Trondheim, Bergen, Stavanger, Kristiansand ja Tromssa.

Norja on suurimmaksi osaksi vuoristoa. Laajoja tasaisempia maita on etupäässä vain maan kaakkoisosassa Oslonvuonon itäpuolella. Pohjoisempana Ruotsin ja Norjan rajalla on Skandien poimuvuoristo eli Kölivuoret. Norjan korkein vuori on Galdhøpiggen, joka sijaitsee Jotunheimin vuoristossa. Se on 2469 metriä korkea ja samalla kaikkein korkein vuori Pohjois-Euroopassa.

Norjalle kuuluvat Huippuvuorten (norj. Svalbard) saariryhmä ja Jan Mayen Pohjoisella Jäämerellä sekä Bouvet'nsaari Etelä-Atlantilla. Lisäksi Norja katsoo itselleen kuuluviksi Kuningatar Maudin maaksi kutsutun sektorin Etelämantereesta sekä antarktisen Pietari I:n saaren.

Norjassa on runsaasti järviä ja jokia. Suurin järvi on Mjøsa ja pisin joki Glåma. Suurin osa Norjasta on havumetsien peitossa ja puusto melko samanlaista kuin Suomessa. Suuremman sademäärän takia Norjassa kasvaa kuitenkin joitain mereisempää ilmastoa kaipaavia havumetsän kasvilajeja, joita ei Suomessa tavata, esimerkiksi eräät sanikkaiset ja sammalet. Etelämpänä kasvaa myös vuorijalavan eräs alalaji, vuonojalava. Kapealla kaistaleella etelärannikkoa kasvaa kuitenkin varsinaisia lauhkeita lehtimetsiäkin, joissa kasvaa muun muassa kuusta, marjakuusta, tammea, koivua, jalavaa, saarnea, pyökkiä ja talvitammea. Vastaavanlaisia metsiä ei Suomessa kasva. Pyökki on kuitenkin näin pohjoisessa vain paikallinen reliktilaji ja rajottunut ainoastaan muutamalle kasvupaikalle. Talvitammi sen sijaan rakastaa Norjan etelärannikon mereistä ilmastoa, ja muodostaa paikoitellen metsiä, joissa se on dominoiva puulaji. Talvitammesta poiketen myös mantereisempaankin ilmastoon soveltuva metsätammi kasvaa Norjan rannikolla aina 63 leveyspiirille saakka, mikä on ainutlaatuista, sillä Suomessa tammi kasvaa ainoastaan pienellä rantakaistaleella etelä-rannikolla 60 leveyspiirin tuntumassa, eikä kykene ilman ihmisen apua levittäytymään pohjoisemmaksi. Jäämeren rannikon tuntureilla ja Skandeilla on vain karua tundraa.

Norjan rannikko on hyvin mutkitteleva, ja siinä on suuri joukko pitkiä ja kapeita vuonoja. Rantaviivan pituus vuonot ja saaret mukaan luettuna on 83 000 kilometriä. Norjan pisin ja syvin vuono on Sognevuono. Se on 200 kilometriä pitkä.

muokkaa Talous

Pääartikkeli: Norjan talous

Norjan rahayksikkö on kruunu (NOK, krone), joka jakaantuu sataan äyriin (øre).

Norjan öljyvarat ovat nostaneet sen maailman talouksien huipulle: 1999 öljynvienti toi 35 % vientituloista.^lähde? Norja on maailman kolmanneksi suurin öljynviejä Saudi-Arabian ja Venäjän jälkeen. Norjan valtio on säästänyt öljytuloista rahastoon 114 miljardia USA:n dollaria eli yli biljoona kruunua.^lähde? Rahastolla Norja varautuu aikaan, jolloin sillä ei ole hyvinvointinsa turvana enää öljyä ja kaasua. Rahasto koostuu osake- ja joukkovelkakirjasijoituksista.

Norja on Euroopan alueen suurimpia maakaasun tuottajia, ja se on myös merkittävä alumiinin jalostaja. Noin puolet teollisuudesta keskittyy Oslon ympärille. Vientiin menee alumiinia, terästä, paperia ja kalaa.^[5]

Etelä-Norjassa harjoitetaan intensiivistä sekataloutta, mutta vain kolme prosenttia maa-alasta on viljelyksessä. Eniten viljeltyä maata on Oslonvuonon ja Ruotsin rajan välisellä alueella. Norjassa kylmyys huonontaa satoja, ja merellisten alueiden epävakainen sää haittaa leipäviljan viljelyä. Sen takia alueella kasvatetaan vihanneksia ja juureksia, esimerkiksi perunaa. Rehukasvit menestyvät hyvin, ja siksi lypsykarjatalous on tärkeää.

Norja kuuluu maailman tärkeimpiin kalastusalueisiin pitkän rantaviivansa ja matalanmeren alueiden takia. Silli on yleisin ja tärkein laji kalastuksen kannalta.

Ennen Norjassa oli merkittävää laivanrakennusteollisuutta, mutta 1980-luvun puolivälissä se vähentyi murto-osaan entisestään.

Norjassa melkein kaikki sähkö tuotetaan vesivoimalla, ja vesivoimalaitoksia on rakennettu paljon vuorille. Siksi Norja on monessa suhteessa päässyt lähemmäs kestävää kehitystä.^[6] Öljynporauslautat saavat voimansa aaltoenergiasta.

muokkaa Merkittävimmät luonnonvarat

muokkaa Merkittävimmät vientituotteet

muokkaa Tiestö

Norjan yleisen tieverkon pituus on noin 91600 kilometriä, joka jakaantuu seuraaviin luokkiin:^[7]

Runkotiet (stamveg): 8500 km
Muut valtatiet (riksveg): 18500 km
Läänin tiet (fylkesveg): 27000 km
Kunnalliset tiet (kommunalveg): 38000 km

Tiestön laatu on varsin vaihteleva. Vuoristoalueilla valtatietkin saattavat olla hyvin kapeita ja mutkaisia. Tasaisemmilla alueilla tiestön geometria on parempi, mutta näilläkin seudulla tiet ovat suurelta osin kapeampia ja mutkaisempia kuin vastaavat tiet Suomessa.

muokkaa Numerointi

Runkotiet ja valtatiet numeroidaan numeroin 2-999. Yksi- ja kaksinumeroiset tiet ovat tärkeämpiä teitä ja kolminumeroiset ovat näitä vähäisempiä.

Jos tie on osa eurooppatieverkostoa, sillä ei ole kansallista numeroa. Eurooppatien numeroa ei käytetä kansallisena numerona. Esimerkiksi valtatien numeroa 10 ei ole käytössä, koska eurooppatie E10 kulkee Norjan alueella. Poikkeus tähän periaatteeseen on numero 12, joka esiintyy sekä eurooppatiellä E12 että sen jatkeella valtatie 12.

Runkotie on erikseen osaksi runkotieverkkoa määritelty valtatieosuus. Runkotiet merkitään valkovihreillä kilvillä eurooppareiden tapaan, kun muut valtatiet puolestaan mustavalkoisilla kilvillä. Valtatiellä voi olla runkotieverkkoon kuuluvia osuuksia ja sen ulkopuolelle jääviä.

Läänintiellä ja kunnalllisilla tiellä on omat numeronsa, joita ei merkitä kilvin.

muokkaa Teiden hallinto

Valtakunnallisen tieverkon omistaa valtio ja sitä hallinnoi ja hoitaa Suomen Tiehallintoa vastaava virasto Statens vegvesen.

Läänin teiden vastuu on lääneissä ja kunnallisten teiden kunnissa.

Vuoden 2010 voimaan astuva hallinnon uudistus siirtää muut valtatiet kuin runkotiet läänien hallinnoitavaksi. Tällöin muut valtatiet ja läänien tiet yhdistyvät uudeksi tieluokaksi alueelliset tiet (regionalveg). Osa nykyisistä muista valtateistä siirtyy osaksi runkotieverkkoa, jolla uudessa hallintomallissa on pituutta noin 10000 km. Hallinnon uudistus tulee muuttamaan teiden numeroinnin.^[8]

muokkaa Talvihoito

Norjassa osa yleisistäkin teistä suljetaan talvisajaksi. Tämä on käytäntö sellaisten teiden osalta, jotka eivät ole osa keskeisintä tieverkkoa ja jonka talvihoito tulisi erittäin kalliiksi. Tällaiset tiet sijaitsevat yleensä vuoristoalueilla.

Olosuhteiden niin vaatiessa tiet voidaan sulkea myös tilapäisesti, yleensä yöajaksi.

Huonojen keliolosuhteiden vallitessa on käytössä myös kolonna-ajo: Tieosuudella sallitaan vain tienpitäjän avustamien autoletkojen kulku. Letkan keulassa ja perässä liikkuu yleensä aura-auto.

muokkaa Tiemaksut

Osa teistä on maksullisia. Tällaisia teitä ovat yleensä parannetut tai uudet tieosuudet, joiden rakentamiskustannuksista osa peitetään määräaikaisella tiemaksulla. Tiemaksua voidaan myös ryhtyä keräämää etukäteen tulevan investoinnin rahoittamiseksi.

Eräiden kaupunkien ympärillä on kaupunkitulli (bomring), jolla kerätään maksua kyseisen kaupunkin liikenneinvestointeihin.

Myös yksityistien pitäjä voi kerätä tiemaksuja.

muokkaa Lautat

Rannikkoalueilla on 114 yleisen tien lauttayhteyttä. Kaikki yleisten teiden lautat ovat maksullisia ja ne liikennöivät tienpitäjän laskuun. Lautoilla noudatetaan yhtenäistä lauttayhteyden pituuteen perustuvaa taksaa.

muokkaa Sillat

Etenkin rannikkoalueille on siltatekniikan kehittyessä rakennettu hyvinkin pitkiä ja näyttäviä siltoja. Isot sillat ovat usein valmistuttuaan maksullisia.

Norjan viisi pisintä siltaa ovat

Drammenin moottoritiesilta (1892 m, E18)
Nordhordlandsbrua (1610 m, E39)
Sandesundin silta (1528 m, E6)
Mjøsa-järven silta (1421 m, E6)
Gjemnessundin silta (1257 m, E39)

Jänneväliltään pisimmät sillat ovat

Askøyn silta (850 m, 562)
Stordabrua, Trekantsambandet (677 m, E39)
Gjemnessundin silta (623 m, E39)
Osterøyn silta (595 m, 566)
Bømlabrua, Trekantsambandet (577 m, 542)

E39-tiellä on kaksi suurta ponttonisiltaa: Nordhordlandsbrua (ponttoniosan pituus 1246 m) ja Bergsøysundbrua (845 m). Ensin mainittu on maailman pisin vain päistä ankkuroitu ponttonisilta^[9] ja siihen kuuluu myös vinoköysisiltaosuus, jonka alikulkukorkeus on 32 metriä.

muokkaa Tunnelit

Päätiestöllä on noin 950 tunnelia. Näistä kolme on pituudeltaan yli 10 kilometriä. Vuonna 2000 valmistunut Lærdalin tunneli (24,5 km, E16) on maailman pisin maantietunneli.

Lærdalin tunneli

Osa tunneleista kulkee meren alla. Eiksundin alittava tunneli (7,8 km, 653) on maailman syvimmällä käyvä maantietunneli. Sen alin kohta sijaitsee 287 metriä meren pinnan alapuolella.

muokkaa Väestöjakauma

Pääartikkeli: Norjan väestöjakauma

Norjan väkiluku on pysynyt pitkään melko muuttumattomana eikä ole juuri noussut. Siksi Norja on väestöllisen muuntumisen neljännessä vaiheessa. Vuoden 2008 alussa 15,1 % (716 967) ^[10] Norjan väestöstä oli kokonaan tai osittain ulkomaalaistaustaisia (itse tai ainakin toinen vanhemmista syntynyt ulkomailla); näistä 459 614 (9,7 % väestöstä) oli sellaisia, joiden kumpikaan vanhempi ei ole syntynyt Norjassa.

Norjan kielestä käytetään kahta kirjoitusmuotoa: bokmålia ja nynorskia. Bokmålia käyttää 86–90 prosenttia (mukaan lukien riksmål) ja nynorskia 10–12 prosenttia väestöstä.^lähde? Norjassa puhutaan useita toisistaan selvästi poikkeavia murteita.

Lähes 86 prosenttia väestöstä kuului vuonna 2004 Norjan evankelis-luterilaiseen valtionkirkkoon. Muiden kristillisten uskontokuntien edustajia on neljä prosenttia, muslimeita 1.8 prosenttia ja muita 8 prosenttia.^[11]